Kun saa omaksi jotain, mitä on jo pitkään ensin etsinyt, sitten löytänyt, muttei kuitenkaan ostanut, yrittänyt unohtaa... ja lopulta saa sen sitten kuitenkin omaksi, on tunne aika... jees!
Nyt puhun tästä alla olevasta valkoisesta kulhosta, jonka sivuilla on leijonanpäät. En tiedä, miksi sitä Suomessa kutsutaan, mutta täällä se tunnetaan Baijerilaisena Weisswurst-kulhona :D Sen opin tänään kauppoja tehdessä.
Olin ihaillut tällaisia pitkään muiden kodeissa, lehtien sivuilla, täällä blogistaniassa... Sitten löysin sellaisen pienessä vakkariromukaupastani lähikaupungissamme. Olen käynyt siellä jo vuosia, en käy kovin usein, ehkä neljä kertaa vuodessa, mutta en ole vielä koskaan lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Olen löytänyt sieltä millon posliinia, millon jonkun huonekalun, millon taulun... Viime kerralla löysin sieltä tämän kulhon, jota en kuitenkaan raaskinut ostaa sillä hetkellä. En edes kysynyt, olisiko pohjassa olleelle hintatarralle jotain tehtävissä.
Noh, tänään kävin tuossa kaupassa äitini kanssa ja siellä se oli vieläkin, kuin olisi minua odottanut :)
Hiplailin sitä ja lopulta juttelin sen alkuperästä omistajan kanssa... Pidin sitä sylissäni... Olemme omistajan kanssa nykyisin jo tuttavallisissa väleissä, sinuttelemme jopa toisiamme (todella epätavallista täällä Saksassa). Hän antaa minulle aina oikein hyvän hinnan, vaikken edes kovasti koskaan yritä tinkiä. Noh, sanotaan näin, hän antaa minulle hinnat, joista on vaikea kieltäytyä... Niin tänäänkin. Kulhon pohjassa ollut hinta tippui peräti 40%:lla... Enkä edes ollut vielä kysynyt, miten paljon voisi tinkiä! Ja tähän haluan vielä sanoa, että jos jonkun tavaran hinta on mielestäni ok, en edes ala tinkiä vaan tinkimisen ilosta.
Mutta nyt minulla on siis leijonanpääkulhoni! Joku päivä ostan siihen vielä ihania, isoja kukkia...
Pysytään posliineissa! Kuten lupailin, esittelen vielä pari eilistä löytöä...
Tykkään kovasti erilaisista, pikkukukkaisista sokerikoista...pikkuhiljaa voisi kai sanoa, että keräilen niitä... En tosin tietoisesti, mutta jotenkin en vaan voi niitä vastustaa :) Ihana hörökorva, eikö?!
Myöskään tätä vanhahkoa jauhoastiaa en voinut jättää eilen vanhojentavaroidenkauppaan... Siinähän voisi säilyttää vaikka pieniä servettejä... Olisiko teillä kivoja ideoita, mitä sinne voisi laittaa?? Vinkkejä, please, ennen kuin siitä tulee krääsälaatikko ;)
Mulla on vielä takataskussa pari kivaa ostosta näiltä parilta päivältä, joten joudutte nyt vielä ainakin kerran kärvistelemään löytöjeni parissa ;) Mutta huoh, sitten tuleekin piiitkä shoppaustauko, koska nyt olen P.A.!
Myös tämä soma pikkuriikkinen tiffanyjäljitelmä muutti meille tänään asumaan (tämäkin sieltä vakkariromukaupastani ;)) ja valaisee jatkossa illanistujaiseni tässä sohvapöydän äärellä :)
Nyt valot pois ja unten maille...
Tai ehkä kuitenkin kurkistan vielä tuonne teidän blogeihinne ;) Ja syön vielä pari palaa äidin tuomaa suklaata :)
Voikaa hyvin!
Yöterkuin Liisa