Rakas ystäväni, joka oli kaasonani häissämme, ja jonka kaasona sain itse olla, juhlii miehensä kanssa tänään 6. hääpäiväänsä :) Onnea rakkaat!
Näissä fiiliksissä väkersin äsken äkki-inspiksen puraisemana rautahenkarista sydänkranssin.
Ihanaa lauantai-iltaa kaikille tänne kurkistaville, kiitos viesteistänne edelliseen ja tervetuloa uusille lukijoille!
Onnellisin, ja vähän haikeinkin terveisin Liisa
Voin vain kuvitella, miten hankalaa vieraaseen maahan sopeutuminen on. Mutta rakkaudella on ihmeellinen voima :)
VastaaPoistaJa eikun ihanaista jatkoa ja eloa edelleenkin ♥
VastaaPoistaTäytyykin käydä taas ostamassa rautalankahenkareita, joulu on kuitenkin lähempänä kuin uskoiskaan... ja noist on niin kiva väkerrellä jotain ☺
Tuntuu hurjalta ajatukselta kotiutui vieraaseen maahan,minusta ei varmaan olisi siihen. Onnea ja iloa elämääsi. Rautalankasydän on kaunis.
VastaaPoistaOnnea kotiutumisesta ja onnea ihnasta miehestä...☺
VastaaPoistaHieno rautalankasydän.♥
MInä olen utelias kuulemaan missä olette miehesi kanssa tavanneet?!
VastaaPoistaIhanaista elo sinne suunnalle jatkoonkin!:)
Aivan ihana tuo edellisen postauksen lipasto!Voi huokaus!! <3
Mukavaa viikkoa!<3
Koti todellakin on siellä missä sydän on ♥
VastaaPoistaIhminen on kyllä sopeutuvainen jos vain haluaa. Itse en olisi ikinä voinut kuvitella lappilaistuvani, mutta niin vain täällä on jo yli 3v asuttu ja alusta asti tämä paikka on tuntunut kodilta. Aikoinaan minulta meni tovi sopeutua italialaiseen elämänmenoon, mutta hyvin sekin lähti sujumaan kun otti sen oikealla asenteella. :)
Mukavaa eloa sinulle ja rakkaillesi siellä!
Heippa ja kiitos ihanista viesteistänne :)
VastaaPoistaEn olisi itse koskaan ennen uskonut voivani muuttaa pysyvästi ulkomaille, mutta mitäpä ei sitten kuitenkin rakkauden eteen tekisi, heh ;D
Ei uskoisi, mutta kyllä vaan Saksan ja Suomen välillä on niin paljon eroja, miten asioita hoidetaan ja muutenkin mentaliteetti, että ne tuottivat alussa mulle harmaita hiuksia...ja sitten tietty se koti-ikävä... Alussa tunsin ihan pakahtuvani ikävään perhetä ja ystäviä kohtaan. Mutta aika auttaa...
Nykyään olen tottunut tähän ja olen onnellinen täällä. Tietenkin haluaisin elää lähempänä etenkin vanhempiani ja siskoni perhettä, kipaista parhaan likkakaverin kanssa lasilliselle, kun siltä tuntuu, mutta toisaalta en tällä hetkellä haluaiasi asua missään muualla kuin tässä kodissa. Meillä on asiat järjestyksessä ja näin on hyvä :)
Onneksi lentämällä pääsee nopeasti ja helposti :)
Halauksin Liisa
ps. Niina, tapasimme mieheni kanssa lentokentällä täällä Saksassa :)
Huomenta :) Kaunis sydän! Vaatii varmasti rohkeutta ja luonteenlujuutta tottua uuteen maahan. Itsekin olen siitä haaveillut että olisi kiva kokeilla asumista ulkomailla mutta minulta puuttuu se rohkeus :D
VastaaPoistaSaksa on kiehtova maa, siksi onkin kiva lukea blogiasi.
-Karoliina
Heippa:)
VastaaPoistaKaunis piironki siellä edellisessä postauksessa.Ja muutenkin ootte saaneet nauttia vielä kesästä.Niin täälläkin on hellettä,vielä.
Mukavaa henkari vääntö:)Kiitos ideasta.
Ja mukavaa sunnuntaita ja uutta viikkoa.
Niin ja koti on siellä,missä sydän on:)))
Hienoa, että olet kotiutunut sinne vahvasti. Kivan yksinkertaisen kauniin kranssin olet väkertänyt!
VastaaPoistaIhanaa, että olet kotiutunut! Se on pääasia, että olet onnellinen siellä missä sydänkin on !
VastaaPoistaJuu-u, tosi hatunnoston paikka lentokoneen keksijälle ;D Ajattele, miten hidasta matkustaminen olisi *hih*
Rautalankasydän on kaunis, noita hengareita on niin mukava taivutella vaikka mitä;D
Aurinkoista sunnuntaita, ystäväiseni!♥
Niin paljon mielummin kuin rakkat ystävät kaikki lähellään pitäisikin, niin olen onnellinen kun tiedän heidän olevan onnellisia ;) Ja onneksi on lentämisen lisäksi nykyään skypet, muut chatit, blogit ja facebookit lievittämässä ikävän tuskaa :)
VastaaPoistaJa upeeta kun vielä noissa tunnelmissa syntyy jotain noin kaunista kuin tuo sydän ♥
Mukavaa sunnuntain jatkoa *halaus*
Tapaamisenne kuulostaa ihanalta tarinalta...mitenkähän sitä uskaltaa lähteä joka syksyiselle Saksan reissulle ;)
VastaaPoistaKyllä kuvista ja blogistasi päätellen olette luoneet sinne ihanan, ikioman kodin...täynnä rakkautta...
Heippa Karoliina,
VastaaPoistatiedätkö, että jos olisin ennen muuttoani aikoinaan oikeasti tiennyt, miten vaikeaa alkuajat tulevat olemaan (koti-ikävän ym. lisäksi meillä oli ongelmia asunnon kanssa kuukausi tolkulla, mun alun kielivaikeudet, työn löytäminen, sitten kuoli isäni Suomessa jne.) en olisi uskaltanut lähteä edes kokeilemaan! Voin todella sanoa, että oli vaikeaa ja vaati luonteen lujuutta. Suhteemme joutui tosiaan koetukselle heti alkuvuosina...Mutta niistä selvittiin ja uskoisin sen kaiken olevan aika hyvä kivijalka avioliitollemme tänä päivänä ;))
Kiitos Pitsienkeli! Luulen, että samankaltaisia "vääntöjä" tullaan näkömään jatkossakin, kunhan joulukin lähestyy, hih ;)
Kiitos Hanni :)
Satu, niinpä.. Alussa se ei tosiaan ollut niin. Sydän oli täällä, mutten ollut onnellinen lainkaan. Olisin vain ja ainoastaan halunnut takaisin Suomeen. Mutta nyt uskon, että näin sen pitikin mennä.. Vaikka rakkaita ihmisiä onkin hurjan ikävä usein. Suomessa rakastan yhä monia juttuja ja olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta koti on täällä Saksassa nyt.
Zoe, niinpä, onneksi on kaiken maailman vempaimet, jotka tuovat hetkellisesti rakkaat lähelle :) Vaikka eihän se live-näkemistä korvaa :(
Halaus sinnekin <3
Ansku, ai olet tulossa Saksaan syksyllä, mihin päin, jos saa udella?!
Kyllä voin sanoa, että kotimme ja elämämme on kunnossa ja rakkauden täyteistä. Mutta ei se silti ole aina auvoista ja romanttista, heh ;D 90% tavallista arkea, työntekoa, laskujen maksamista, kotitöitä... Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi mukavaa sellaista, annamme arvoa yhteiselle ajalle. Mutta kyllä meilläkin osataan mököttää ja riidellä, kuten normi perhe-elämään kuuluu :)
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ja kiitos ihanista viesteistänne!
Ihailtavaa rohkeutta kyllä!!!
VastaaPoistaAikoinaan, kun oli itse valmistunut ja Mikki oli valmistumassa, tarjosi paikkakunnan fysiatri Mikille vakituista työpaikkaa Ruotsista (lupasi minullekkin vakituisen paikan Uumajan sairaalasta). Eveliina ja Essi oli pieniä silloin, mietimme asiaa joka taholta, mutta meillä ei ollut rohkeutta lähteä :( Joskus on harmittanut, että olisi pitänyt mennä edes vuodeksi ja katsoa tilanne sitten uudestaan.
Juuri tuo koti-ikävä ja verkoston puuttuminen Ruotsissa oli ne suurimmat syyt meillä, että emme menneet.
Toinen mitä olen ikäni harmitellut on se, että en koskaan lähtenyt au pairiksi -en uskaltanut. Nyt Eveliina haaveilee siitä, ja aion tosissani häntä tukea, kun aika koittaa.
Olen välillä "kateellinen" ihmisille, joilla löytyy rohkeutta toteuttaa unelmiaan, itse olen ollut aina tosi arka.
Vaikka alkuvuodet ovat varmasti olleet sinulle raskaita, niin ihanaa, että viihdyt siellä ja tunnet, että siellä on sydämesi. Ja varmasti, kun Peipponen syntyi, kasvoi kiintymys uuteen kotimaahan vielä enemmän.
Näinhän se on, että siellä koti on missä on sydänkin ... rohkea olet ollut kun olet vieraaseen maahan lähtenyt, mutta mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi :)
VastaaPoista-Tiina-
Nyt löyty ihana blogi!
VastaaPoistaIhanaa että olet kotiutunut sinne Saksaan. Minä en voi kuin ihailla tällaisena "kotihiirenä" sitä luonteenlujuutta, että ihminen saa luotua uuden elämän ja kotin keskelle uutta maata ja kulttuuria. Vaikka rakkaus auttaa, niin on se varmasti suuri juttu, kun ystävät ja perhe asuvat kaukana ja sitten vielä on tuo työnetsintä ja muu. Mutta, siellä on sinun paikkasi ja näin kuuluikin tapahtua alun vaikeuksien jälkeen. Suuremmoista, että olet löytänyt sieltä miehen, kodin ja saaneet vielä suloisen Peipposen. Ja niin, ne lentokoneet on keksitty ja onneksi on puhelin ja netti :) On se vaan hassua mihin maailma meitä vie!
VastaaPoistaKiitoksia viesteistänne :)
VastaaPoistaMia, munkin haave oli lähteä au pairiksi nuorempana.. Oli jo vähän niin kuin sovittunakin yhden suomalaisen perheen kanssa, jotka muuttivat Ruotsiin. Ekana vuonna, kun piti lähteä ja olisin lähtenytkin, siirtyi heidän muuttonsa vuodella ja seuraavana vuonna, kun he lähtivät ja halusivat mut mukaansa, niin olin juuri tavannut silloisen poikaystävän, jonka kanssa suunnittelimme muuttoa yhteen jne. Noh, kaikella on tarkoituksensa jne. enkä toki kadu mitään, mutta välillä harmittaa, ettei tullut sitä kokemusta käytyä läpi..
Tänne muutossa oli se hyvä puoli, että oli mieheni perhe ja verkosto täällä, vaikka omat olivatkin kaukana. Nykyään mieheni perhe on myös minun perhettä, joten sekin auttaa "koti-ikävään". Ja titenkin vuosien saatossa on syntynyt tänne ihan omat verkostot ihania ystävyyksiä, työympäristö jne.
Niinpä niin, Tiina :) Kiva muuten, kun olet laittanut kuvasi tuohon profiiliin tunnukseksi :) Kiva nähdä naamasi siis!
Elämää äitinä, kiitos! ja kiva, kun löysit tänne, kävinkin juuri vastavierailemassa, ja ihana on sinunkin blogisi!
Marika, sanos muuta! Mäkin olen aina ollut "kotihiiri", tykkään kyllä matkustella, mutten koskaan ollut kuvitellut voivani jättää Suomea ja siellä olevia rakkaita pysyvästi... Vaikka toisaalta, mikä se elämässä pysyvää tai varmaa on (paitsi kuolema ;)) Ken tietää, missä mekin muutaman vuoden päästä asustellaan, hih ;)
Puolisoni menee nyt kolmatta kertaa Berliinin rullaluistelumaratonille ja minä pääsen samalla viikonlopuksi shoppailemaan. Pian siis päästään matkaan :)
VastaaPoista