Home sweet home

Mulla on nyt niin monta rautaa tulessa, etten tiedä mihin tarttuisi... Viisainta olisi kai systemaattisesti purkaa laukut, laittaa sieltä tavarat heti paikoilleen, laittaa pyykkikone päälle ja alkaa sitten katselemaan, mihin asettelisi mitäkin, mistä pitsilakanoista mitäkin ompelemaan jne.
Mutta minäpä avasin laukut, pengoin sieltä Peipposen ja oman kempparipussin ja heti perään "tuliaiset". Sitten aloin laitella uusia aarteitani paikoilleen. Nyt olen levittänyt olkkarin lattialle sekä ruokapöydälle perintölakanat ja mietin ja kokeilen, mistä tulee verhoa, mistä tyynynpäällistä... Siinä sivussa aloin edistää jo kauan mielessä ollutta vaatekaappituunausta, siitä enemmän, kunhan on näyttää valmista tavaraa :)
Toisaalta tekisi mieli mennä varaston uumeniin tonkimaan, josko sieltä löytyisi joku pieni pöydän pätkä ompelupöydäkseni, jotta saisin toteutettua pitkään haaveena olleen oman ompelunurkkani. Siitäkin lisää, kunhan nyt edes pöydän pätkä löytynyt...
Niin ja välissä ehdin jo hetkeksi Ebayhin (saksalainen huutis) mööpeleitä katsastelemaan.
Että tällaista täällä. Hirveästi en voi alkaa kolistellakaan, kun Peipponen juuri nukkuu päiväuniaan.
Koitan nyt saada edes jotain aikaiseksi ja palaan astialle, kunhan on vähän parempaa näyttöä.
Ja siis jos jollekin jäi epäselväksi, niin ne laukut ovat edelleen purkamatta ETEISESSÄ (onneksi meillä on aika iso sellainen)...
Pakkasterveisin Liisa

...ja tuossa vieressäni pedillään syvään huokaileva Usva-neiti

Tuollainen tuli muuten siitä memosydämestä, johon vaihdoin nyt sitten valkoisen pitsinauhan. Sydän pääsi keittiön naulakkoon roikkumaan...ainakin nyt ensalkuun ;)

Viimeinen lomapäivä

Vielä parissa ihanassa pikkupuodissa piti käydä ihastelemassa, kun nyt kerran Porvoon vanhankaupungin liepeillä ollaan :)
Ja jotain pikkuriikkistä sieltäkin vielä mukaan tarttui...
Mutta nyt alkavat kyllä matkalaukut olla niin täpötäynnä ja painorajat paukkuvat, että voisi kai sanoa pyhiinvaellukseni maalaisromantiikkaan olleen melko onnistunut ;)
On ollut ihanaa viettää aikaa Suomessa, perheen ja ystävien kanssa, mutta kyllä on taas ihana palata kotiinkin. Siellä uudet ideat odottavat toteutusta enkä malta odottaa, että pääsen taas tuunailemaan ja laittelemaan uusia aarteitani paikoilleen! Nyt joudutte siis uusia kuviakin odotella sinne asti...
Hyvää viikonlopun jatkoa!
Liisa

Sisustajan Taivas

Niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin kävin tänään Sisustajan Taivaassa. Pian ihanassa putiikissa alkoi sydän välittömästi lyödä kiivaammin. Kolusin puodin juurta jaksain ja voisin silti vannoa, että jos nyt menisin sinne uudestaan, löytäisin taas jotain uutta ihailtavaa...
Mm. valkoinen, rautainen tarjoitin lähti mukaan jo melko suureksi kasvaneeseen kokoelmaani. Kuvassa uudet aarteeni :)
Oli hauska tutustua Pia, puodissasi tunsimme äitini ja Peipposen kanssa kaikki olomme oikein kotoisaksi ja tervetulleiksi :) Tulemme varmasti uudelleen!

Tänä iltana tämä tyttö lähtee rakkaimman ystävänsä, Peipposen kummitädin, kanssa kaupungille syömään ja istumaan iltaa viinilasillisen (tai ehkä kahdenkin) äärelle. Olen odottanut sitä taas kuin kuuta nousevaa. Peipponen saa viettää mummin kanssa laatuaikaa :)

Heippa ja kuulemisiin taas ihan pian!
Liisa

Ensimmäisen päivän satoa

Aah, olen päässyt taivaaseen!
Kolusin tänään ystäväni ja melko reippaan Peipposen kanssa monta ihanaa sisustuskauppaa! Tein muutaman ihanan löydön, joita heti piti tulla teille esittelemään :)
Kun vain voisikin ostaa kaiken haluamansa, ilman matkalaukun painorajoja saati omia kantokyvyn rajoja, kun yksin matkustettava Peipposen kanssa takaisin kotiin muuutaman päivän kuluttua...ja kyllähän ne rahapussinkin rajat otettava välillä huomioon ;)
Lisäksi oli äitini käynyt mummon kaapeilta pelastamassa vanhoja pitsikoristeisia lakanoita...mukana oli myös aivan ihana mummon siskon aikoinaan itsekutoma pellavaliina, jossa myös kaunis pitsiraita. Ja ihana-äiti nämä kalleudet minulle lahjoitti! Nyt on vähäksi aikaa mistä ommella verhoja, koristetyynynpäällisiä ja lampunvarjostimia. En malta odottaa, että pääsen kotiin ja ompelukoneen ääreen väkertelemään! Kiitos äiti!
Tässä siis tämän päivän satoa... Löytöjen taustalla perintöpitsiliinat.

Peipposelle löytyi Mokosta ihana pieni aarrematkalaukku

Yhden kaupan alekorista tarttui matkaan tämä suloinen rautalankainen memosydän...taidan kyllä kotona vaihtaa rusetiksi pitsisen nauhan :)

Pitkään on ollut ostoslistalla koukut, joita tänään Daystä löytyi superedullisesti useita ihania. Peipposen kasvopyyhkeelle oma ja lisäksi Peipposelle ihana Princess-sydän vaikka vaatekaapin ovennuppiin roikkumaan :)

Pitkään olen myös haaveillut erilaisista nupeista...mm. meidän yöpöytien vetimiksi. Tällaiset löytyivät tänään...

Otin noita kuvia äsken äidin vanhalla kameralla kiireessä, koska siinä akku vilkutti viimeisiään...anteeksi siis, että laatu ei nyt ole mitä parhain.
Huomenna äidin kanssa vielä pienelle kierrokselle täällä Espoossa :)
Mukavaa loppuiltaa kaikille!
Liisa

Tuttuun tapaan...

Huomenna aamuvarhain lähdemme Peipposen kanssa kahdestaan kotisuomeen pikku lomalle. Tänään siis ohjelmassa pyykkäystä, silitystä, pakkausta... Minä olen tuttuun tapaani tehnyt listat valmiiksi mukaanotettavista jutuista ja muista ennen matkaa hoidettavista asioista, etten vaan unohtaisi mitään tärkeää, kuten villasukkia... Yhtä tuttuun tapaani jätän kuitenkin kaikki valmistelut viime tippaan. No, en ihan kaikkia, mutta ne tärkeimmät, kuten pakkaamisen ;)
Matka tulee tuttuun tapaan olemaan kiireinen, sillä ajan määrä ei ole oikeassa suhteessa tavattavien ihmisten määrän kanssa. Olen siis tuttuun tapaan tehnyt myös listan tapaamisista ja menoista, etten vaan unohtaisi yhtäkään.
Toisaalta matka on minulle ihana irtiotto arjesta, ei pakollista koiranulkoilutusta räntäsateessa, ei kotitöitä... Äitini hakee usein aamusella Peipposen huoneestani aamutouhuihin alakertaan, jotta minä saan jäädä sänkyyn köllöttelemään. Ja saan tavata rakkaita ystäviäni! Istua iltaa viinilasin ja hyvän ruuan äärellä ja juoruta omalla äidinkielelläni tuntikausia... Ei niin, etteikö mulla olisi täällä Saksassa rakkaita ystäviä, on toki, mutta ei se ole sama asia kuin ystävät, joiden kanssa on kasvanut "isoksi"ja jotka ymmärtävät puolesta sanasta mitä tarkoitat...
Samalla matka tulee olemaan minulle pyhiinvaellusmatka maalaisromanttisen sisustuksen maailmaan. Voisi luulla että täällä meillä päin olisi paljon ihania, erilaisia kauppoja, mutta niin ei ole. Pohjois-Saksassa sekä naapureissa Ranskassa, Tanskassa ja Belgiassa kyllä paljonkin, mikä nyt on varmaan sanomattakin selvää. Mutta Etelä-Saksassa ei juuri nimeksikään. Omalla asuinseudullani tai ihan lähistöllä ei ainuttakaan. Jos joku ihmettelee, miksen avaa omaa putiikkia, niin voi olla varma, että se olisi unelmani. Pelkäänpä vain pahoin, että saisin nököttää putiikissani yksikseni rojuineni asiakaspulan vuoksi... (en nyt mene syiden pohtimisessa sen pidemmälle ;))
Loppuun fiilistelykuva, kunnes pääsen tekemään tuttuun tapaan uusia löytöjä pks:n puoteihin :)
Mukavaa, lumista alkuviikkoa kaikille!
Liisa

Toisen roju on toisen aarre :)

Ihania löytöjä sitä voikaan tehdä...ja vieläpä ihan ilmaiseksi! Nimittäin ystävien varastosta!
Ystäväpariskunnalla oli varastossa suuri, kultaraaminen peili sekä ihana, oikeasti vanha, ajan patinoima kynttilänjalka, shabby chic'iä parhaimmillaan. Nyt ne koristavat meidän yläkerran tasannetta. Tietenkin se kultainen peili sai ensin kokea muodon- vai pitäisikö sanoa, värinmuutoksen. Vaikka kyllä mä yritin pari viikkoa totutella ihan ukkokullan mieliksi kultaisiin raameihin! Ei siitä vain mitään tullut, se kulta vaan jotenkin hyppäsi liikaa silmille (luonnossa enemmän kuin kuvista antaisi huomata), kunnes sitten pari päivää sitten sai peili uuden värin raamejensa pintaan. Tarvitseeko tuota nyt sitten edes mainita, minkä värin...Jos jollekin jäi arvailun varaan, niin katso ennen ja jälkeen kuvat ;)

Ylätasanne peilin kulta-aikana:

Kynttilänjalka

Ylätasanne nyt:

Peili lähitarkkailussa:

Josko tämä riittäisi ekalle blogipäivälle :) Olen vain niin täpinöissäni Vaniljaisesta, että tuskin malttaisin nukkumaan lainkaan tänään! Mutta niin se vain on, että eräs pieni Peipponen herää aamulla kukonlaulun aikaan, oli äippä sitten kuinka väsynyt tahansa...

Hyvää yötä ja kauniita unosia siis!
Liisa

Piristyskukka pääsi ruokapöydälle kevättä odotellessa...

Köyhännaisenhopealyhty tarttui eilen parilla eurolla matkaan ruuvikaupasta :)

Tapahtui päivänä eräänä...

Mulla on ollut viimeset viikot ihan hirveä, toistan, ihan hirveä tarve muuttaa olkkaria. Meidän olkkari on aika iso ja se onkin jaettu tavallaan kahteen puoliskoon. Toisella puolella on oleilupuoli sohvineen ja telkkareineen ja toisella puolella on ruokailuryhmä.
Kaikki alkoi siitä, kun päätin jouluaaton aattona maalata yhden seinän. Oikeastaan olin päättänyt siitä jo aiemmin, mutta silloin päätin, että mulle ei tule joulua ellen maalaa seinää ensin.
Seinä oli ankanmunan sininen. Se oli sellainen kokeilu. Kokeilua kesti muutama kuukauden, sitten aloin ikävöidä takaisin vaaleita pintoja. Niinpä maalasin sinisen seinän samalla vaalean beigellä, jolla muutkin olkkarin seinät on maalattu. Vielä ennen joulunpyhiä sain kuin sainkin miesparkani poraamaan samaiselle seinälle kellarin uumenista löytyneet hyllyt :) jotka kerran ennenkin ovat olleet olkkarin seinän ilona, yhdessä aiemmista kodeistamme.
Heti jolunpyhien jälkeen tapahtuikin sitten kerran Peipposen päiväunien aikaan niin, että ennen puunvärinen ruokapöytä muuttui valkoiseksi. Hetken olin taas tyytyväinen muutokseen, mutta sitten aloin kaivata vielä lisää muutosta. Niinpä muutin koko ruokailupuolen järjestystä. Oli taas ukkosella ihmettelemistä töistä kotiin tultuaan... Totesikin juuri päivänä eräänä, että saa olla iloinen jos kotiovi on vielä paikoillaan töistä palatessa ;)
Oleilupuolikin huutaa yhä lisää muutosta, mutta siitä toisella kertaa, kunhan olen löytänyt haluamani uuden-vanhan huonekalun... En paljasta siitä vielä sen enempää...
Loppuun vielä kuva ruokailupuolelta :)
Mukavaa sunnuntaita!
Liisa

Vaniljainen on virallisesti avattu!

Hei kaikille!
Huh, nyt se on sitten tehty, avasin oman blogin!
Olen siis hyvin amatööri vielä ja paljon on opittavaa tämän käytöstä...paljon muokattavaa, jotta ulkoasusta tulee mieleiseni...ja pitäisihän sen tietty miellyttää lukijoitakin ;)
Olen pitkään miettinyt oman blogin aloittamista, kypsytellyt ideaa mielessäni...kun sitten päätin avata sen, alkoi sopivan nimen miettiminen...ja tässä se nyt siis on, Vaniljainen!
Tervetuloa seuraamaan eloamme ja kotimme muutoksia ja tuunailuitani. Nyt yritän saada ensimmäisen fiilistelykuvan ladattua ja sitten yritän pikkuhiljaa saada etusivusta hieman houkuttelevamman...pyydän malttia :)
Terkuin Liisa